Putkinotko
"Savon eteläosassa, lähellä Karjalan heimon asuinseutujen rajaa, on kaunis ja karu paikkakunta. Saimaa, joskus muualla leveä ja vapaa, supistuu siellä ahtaiden maisemien väliin, niin että ainoastaan harvoin saattaa nähdä ulapalla sellaisen kohdan, jossa silmä ei tapaa missään toista rantaa: vedenkalvo yhtyy siintävään avaruuteen aivan kuin merellä." (Joel Lehtonen: Putkinotko)
Putkinotko on Joel Lehtosen pääteos, laaja yhdenpäivänromaani, joka ilmestyi alun perin kahtena osana: Putkinotkon metsäläiset (1919) ja Putkinotkon herrastelijat (1920). Ensimmäisten painosten jälkeen teosta ei ole julkaistu kahtena osana. Ensimmäinen yhteisnide ilmestyi vielä samana vuonna kuin toinen osa.
Lehtonen käytti Putkinotkossa varsin häikäilemättä hyväkseen monivuotisia kokemuksiaan rinnakkaiselosta velipuolensa perheen kanssa Inhan tilalla.
Putkinotko kuvaa yhden heinäkuun lopun päivän tapahtumia tämän vuosisadan alkupuolella juuri ennen maailmansotaa. Tapahtumapaikkana on pääosin Putkinotkon tila Savon korpimailla, noin peninkulman päässä kaupungista, Savonlinnasta. Romaanin metsäläisiä ovat köyhä vuokraviljelijä Juutas Käkriäinen, hänen vaimonsa Rosina ja näiden kymmenpäinen lapsilauma.
Juutas, saamaton ja omahyväinen korven jättiläinen, nousee teoksen keskeiseksi hahmoksi. Hän on vitaalinen alkuihminen, jonka tiedot maailmasta perustuvat ikivanhoihin uskomuksiin ja epämääräisiin luuloihin.
Juutaksen "alkamattomat puuskat" saattavat kestää vuodenkin, mutta osaa hän olla myös toimelias, kun hänellä on "virkku aikansa". Juutas on vajonnut jahkailuun, mutta hänen laiskuutensa ei ole tasaista, vaan sillä on syynsä ja joskus se katkeaa uutteruuden puuskaan. Työ johtaa aina uuteen nukkumisen kauteen. Juutas ei tarvitse kelloa tai kalenteria. Hänen tietoisuutensa ajasta on vähäistä eikä sillä ole hänelle merkitystä.
Kansi: Erkki Tanttu
Juutaksen vaimo Rosina on monessa mielessä miehensä vastakohta ja pääosin vastuussa perheen toimeentulosta. Hän on toimelias ja vastuuntuntoinen, liikkeissään nopea ja mieleltään reipas. Hänessä on lujuutta ja päättäväisyyttä, jota puolisosta puuttuu. Lapsista 17-vuotias Ananias on äitinsä lempipoika ja yksi romaanin keskeisistä henkilöistä.
Muita lapsia, joita on perheessä yhteensä kymmenen, kuvataan enimmäkseen kollektiivisemmin. Lisäksi Putkinotkossa asuu mummo, Rosinan äiti, sekä runsas joukko elävästi ja eläytyen kuvattuja eläimiä, kuten Hurja-koira, Poika-sonni, lampaat, porsaat, lehmät ja kanat.
Käkriäisen perheessä vallitsee keskinäinen kiintymys, mutta perheenpään päämäärättömyys aiheuttaa sen kurjuuden. Juutas haaveilee omasta maatilkusta, muttei toimi sen eteen, vaan surkuttelee köyhyyttään eikä halua raataa toisten hyväksi. Niinpä perhe elää kädestä suuhun ja päivä kerrallaan, järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella, sen sääntöjä osaamatta ja tuntematta.
Metsäläistensä vastapainoksi Lehtonen asettaa kirjakauppias Aapeli Muttisen, Putkinotkon tilan omistajan, joka saapuu kesänviettoon huvilalleen yhdessä ystävättärensä Lyygian kanssa. Tämä sivistynyt, elämään jo hiukan väsynyt skeptikko, mies ilman jälkeläisiä, nauttii katsella sivusta Käkriäisten puuhia ja kuunnella heidän omituisia juttujaan.
Käkriäiset kokevat kuitenkin Muttisen sortajakseen ja pitävät omistaja-torppari -suhdetta epäoikeudenmukaisena. Omasta mielestään Muttinen on hyväntekijä, joka yrittää parhaansa mukaan auttaa ja valistaa vuokralaisiaan. Näille hän on kuitenkin riistäjä.
Kirjassaan Joel Lehtonen ei ota kantaa tähän ristiriitaan, vaan vain kuvaa sitä. Hänen myötätuntonsa on sekä metsäläisten että herrastelijoiden puolella, kun hän kertoo tuon ajan yhteiskunnallisesta tilanteesta maaseudulla. Ainakin torpparikysymys, kansanterveys- ja kansansivistystyö sekä perhesuunnittelu ovat Putkinotkon aineistoa samalla, kun se valaisee kuvaamiensa olojen historiallista taustaa.
Lähde: Savonlinnan kaupunginkirjaston LehtoNet