Muhoset
Inhan päärakennus, Muhosten asuma pohjoispääty. Kuva: Jukka Laulajainen 2000
Vuoden ympäri Inhassa asui Lehtosen velipuoli Aleksander Muhonen perheineen. Muhosen perhe, Aleksander ja Otteljaana lastensa kanssa, asui uudehkon asuinrakennuksen toisessa päädyssä yhdessä tuvassa. Lehtonen käytti Putkinotkossa varsin häikäilemättä hyväkseen monivuotisia kokemuksiaan rinnakkaiselosta velipuolensa perheen kanssa.
Aleksander (Aleksi, Ales) Muhonen (1873-1921) syntyi Säämingissä maanviljelijä Pekka Muhosen ja Karolina Heikaraisen esikoispoikana. Ales oli vuokramiehenä Haukiniemessä ja Varparannalla vuoteen 1906, jolloin siirtyi viljelemään Inhan tilaa. Aleksander Muhonen kuoli tapaturmassa Lehtiniemen telakalla, jossa hän oli kirvesmiehenä rakentamassa tervahöyryä.
Putkinotkon laiskassa ja jääräpäisessä Juutas Käkriäisessä on Lehtosen kirjeiden perusteella paljon Ales Muhosen piirteitä, vaikka aikalaiset ovatkin kuvanneet Muhosta tavalliseksi siivoksi kansanmieheksi. Muhosella kerrotaan olleen tietäjän ja kansanparantajan kykyjä. Hän oli voimakas, saamaton ja itsepäinen mies, joka sotkeutui laittomaan viinankeittoon ja -myyntiin ja joutui verkkovarkaudesta jopa vankilaan.
Aleksander Muhonen avioitui vuonna 1895 sääminkiläissyntyisen Otteliaana (Otteli) Nikkosen (1874-1948) kanssa. Otteli oli ahkera ja komea emäntä, joka yritti pitää suuren perheensä kurissa. Lehtosella oli kälynsä kanssa etenkin aluksi hyvät välit; Otteli valmisti myös Lehtosen ateriat ja valmisti tälle yrttikylpyjä lääkkeeksi reumaa. Tämä Putkinotkon Rosinan esikuva kuoli Puumalassa. Aika ajoin Inhalla asui myös Ottelin äiti Karolina Nikkonen (1844-1918), joka on ollut esikuvana Putkinotkon mummolle.
Aleksanderilla ja Otteljaanalla oli kymmenen lasta, joista viisi oli syntynyt jo heidän muuttaessaan Inhalle ja viisi syntyi siellä. Vanhimmat pojat Johannes Muhonen (1986-1965) ja Markus Muhonen (1899-1955) elivät työmiehinä Säämingissä, Sulkavalla, Puumalassa ja Savonlinnassa. Heidän kirjallisia muotokuviaan ovat Putkinotkon Malakias ja Ananias.
Martta Muhonen (1901-76, vuoteen 1968 Karvanen, sitten Karvinen) eli ja kuoli Savonlinnassa. Martta oli mallina Putkinotkon Saaralle.
Maria Muhonen (1903-72, Maija, Maikko, sittemmin Pullinen) toimi kalakauppiaana ja hierojana Savonlinnassa. Putkinotkossa Mariaa vastaa Leja.
Joel Muhonen (s. 1905) eli Säämingissä ja Savonlinnassa mm. kalastajana. Putkinotkon Topi on Lehtosen kuva tästä kaimastaan.
Inhassa syntyivät Bertta (s. 1907, romaanin Sanelma), Luukas (s. 1909, kirjassa Jopi), Esteri (s. 1913, sittemmin Häkkinen, Putkinotkossa Repekka), Elsa (s. 1915, fiktiossa Ester) ja Hilja (s. 1919, eli Luukas-vauva). Oikeat ja fiktiiviset nimet siis sekoittuvat. Muhosilla oli siis neljä poikaa ja kuusi tytärtä, Putkinotkon Käkriäisillä kumpiakin viisi.
Lehtosella oli hyvät suhteet Muhosen lapsiin. Hän kävi heidän kanssaan metsässä ja ongella, opetti heitä lukemaan ja kertoi heille tarinoita. Hän antoi heille vaatteita ja kenkiä, sekä auttoi Markusta ja Marttaa aloittamaan kansakoulun Haapalassa vuonna 1914.
Kymmenen vuotta Muhoset saivat viljellä tilaa ilman kirjallista sopimusta velvollisuutenaan vain rakennusten ja puutarhan hoito silloin, kun Lehtonen ei ollut paikalla, sekä hänen ylöspitonsa silloin, kun kirjailija vaihtelevine seuralaisineen oli Inhalla.
Kirjailijan haaveena oli rikkaan ja köyhän tasapainoinen rinnakkaiselo toisen hoitaman peltoviljelyn ja toisen harrastaman puutarhan keskellä. Tulevina kesinä Lehtonen rakensi terassipuutarhan ja istutti mm. omena- ja kirsikkapuita, ruusuja ja krysanteemeja, sekä yritti sivistää sukulaisiaan mm. tilaamalle heille sanomalehden.
Velipuolten välit kiristyvät
Velipuolten välit muuttuivat kuitenkin kesä kesältä huonommiksi. Lehtonen koki unelmiensa sortuvan, kun kulttuurin luoma ero Muhosiin merkitsi enemmän kuin verisukulaisuus. Kuilu "herran" ja "moukan" välillä vain laajeni sen sijaan, että se olisi kaventunut. Välinpitämättömyys ja köyhyys asuivat rinnan huolenpidon ja vaurauden kanssa.
Ristiriidat ja erot konkretisoituivat yhteisessä asuintalossa. Muhosten asuma pääty uhkasi luhistua kokonaan samaan aikaan, kun taidehistorioitsija ja -kriitikko Ludwig Wennerström maalasi koristeen Lehtosen hyvin hoidettuun päätyyn.
Wennerströmin maalaama ritari. Valokuva: Jukka Laulajainen 2000
Lehtonen alkoi vihjailla myyvänsä tilan ja Muhosia alkoi painaa epävarmuus asuinpaikan säilymisestä. Välit kiristyivät eikä tulevaisuudestaan epävarma Aleks Muhonen hoitanut tilaa kunnolla.
Vuonna 1916 tehtiin kirjallinen sopimus, jonka mukaan Muhosilla oli asuinoikeus ainakin seuraavat kymmenen vuotta ja vuokra oli 100 markkaa vuodessa sekä velvollisuus hoitaa rakennukset, puutarha ja veronmaksu.
Kesällä 1917 Muhoset ryhtyivät vastarintaan. Perhe asui saunassa, kun Muhosten päädyn remontti oli jäänyt kesken. Puutarha jäi hoidotta. Muhonen myi viinaa ja varasti kalaverkkoja.
Lehtosta tila kiinnosti enää taloudellisesti: paikkana, josta voi myydä metsää ja täydentää ruokavarastoja. Muhosten kohtalo kuitenkin huolestutti Lehtosta, sillä tila ei pystynyt elättämään suurperhettä. Loppuun asti kirjailija suunnitteli ostavansa velipuolelleen lisää maata, muttei toteuttanut aiettaan.
Lehtonen myi Inhan vuonna 1922. Aleksander Muhonen oli kuollut ja muu perhe hajaantui ympäri pitäjää. Otteli ja pienimpien lasten kerrotaan aluksi kiertäneen talosta toiseen vakituista asuntoa vailla.
Putkinotkon perheelle tuoma maine ei heitä miellyttänyt eikä heidän elämäänsä helpottanut. Muhoset olivat katkeria siitä, että heidät samastettiin Käkriäisiin. Kirjailijan vapautta ei monikaan lukija ymmärtänyt, vaan piti romaania dokumenttina perheen elämästä.
Lähde: Savonlinnan kaupunginkirjaston LehtoNet