Väinö Aaltosen veistämä Joel Lehtosen patsas sijaitsee Joel Lehtosen nimikkopuistossa kaupungin keskustassa.
Kirjailija katselee kohti Putkinotkoa Haukivedelle päin.
Kuva: Jukka Laulajainen 2000
Huutolaispojasta kansalliskirjailijaksi
Joel Lehtonen (27.11.1881- 20.11.1934)
Joel Lehtonen syntyi vuonna 1881 Savonlinnan lähellä Haukiniemen kylässä, joka kuului siihen aikaan Säämingin pitäjään. Äiti Karolina Heikarainen ei pystynyt pitämään huolta aviottomana syntyneestä pojasta vaan antoi hänet huudolle jo puolivuotiaana. Seuraavat kolme vuotta Joel Heikarainen vietti ankeissa oloissa eri puolilla pitäjää.
1885, Joelin ollessa 3-vuotias, hänet otti huostaansa leskirouva Augusta Wallenius. Joelista tuli sivistyneen perheen kasvatti ja hän asui 16-vuotiaaksi asti Walleniuksen perheessä Vuohimäen kartanossa Savonlinnan Pihlajaniemellä. Lehtolapsen sukunimi muutettiin Heikaraisesta Lehtoseksi kaiketi Augusta Walleniuksen toimesta jossain vaiheessa ennen kuin Joel aloitti kansakoulun.
Joel Lehtonen kävi Säämingin kansakoulun nykyisessä Sääminki-talossa, jossa oli tuolloin myös Säämingin kunnanvirasto. Kansakoulun jälkeen hän kävi Savonlinnan lyseota (1893-97) ja Kuopion yhteiskoulua kunnes siirtyi Helsingin suomalaiseen reaalilyseoon. Syksyllä 1901 ylioppilas Joel Lehtonen kirjoittautui Helsingin yliopistoon opiskelemaan estetiikkaa ja nykykansain kirjallisuutta.
Nuori Joel Lehtonen
Kuva: Otavan kuva-arkisto
Lehtosen opinnot jäivät yhteen lukuvuoteen, mutta hän oli silti aikansa oppineimpia kirjailijoita. Toimiessaan sanomalehtimiehenä eri puolilla Suomea Lehtonen aloitteli samalla kirjailijanuraansa uusromanttisilla runoilla. Syksyn 1902 Lehtonen työskenteli toimittajana Mikkelissä. Talvella hän palasi Helsinkiin, muttei jatkanut opintojaan, vaan siirtyi pian toimittajaksi Porvooseen.
Kotiseutu Sääminki veti Lehtosta puoleensa, vaikka hän halusikin toisaalta irrottautua Walleniuksista, joiden perinteistä arvomaailmaa kapinallinen runoilija ei halunnut omaksua. Kun Lehtonen kesällä 1905 liikkui Haukiniemellä, hän tapasi äitinsä Karolina Heikaraisen ja velipuolensa Aleksander Muhosen. Tällöin syntyi ajatus hankkia sukulaisille asuinpaikka. Tuuma toteutui saman vuoden joulukuussa, kun Lehtonen osti vähän yli 30 hehtaarin kokoisen Inhanmaan tilan Säämingin Tolvanniemen kylästä.
Kun Lehtonen osti Inhanmaan, hänen ensisijainen tarkoituksensa oli auttaa velipuolen köyhää perhettä. Kirjailijan haaveena oli rikkaan ja köyhän tasapainoinen rinnakkaiselo toisen hoitaman peltoviljelyn ja toisen harrastaman puutarhan keskellä. Lehtonen halusi tuntea Inhanmaan todelliseksi kodikseen ja pyrki viettämään siellä suurimman osan kesistään. Kokemuksensa tästä rinnakkaiselosta Lehtonen kirjoitti pääteokseensa, Putkinotkoon.
Inhan päärakennus länsipuolelta
Kuva: Jukka Laulajainen 2000
Lehtonen oli tuottelias kirjoittaja ja ahkera lukija. Hän teki paljon töitä voidakseen ylläpitää Inhan tilaansa, matkustaa ja myöhemmin hankkia talon pääkaupungin liepeiltä.
1915 hän hankki Helsingin Huopalahdesta talon, jonne asettui asumaan. Aluksi Lehtonen asui itse talon yläkerrassa ja vuokrasi alakertaa. Avioiduttuaan 1920 hän asui talossa Lydia-vaimon ja koiransa kanssa.
Lehtonen myi Inhan vuonna 1922 ja jätti kotiseutunsa pettyneenä. Loppuelämänsä Lehtonen asui kesiä ja muutamaa ulkomaanmatkaa lukuun ottamatta silloisen Helsingin liepeillä Huopalahden kauppalassa, josta hän oli ostanut Hörneberg-nimisen huvilamaisen talon talviasunnokseen. Talo sijaitsee nykyisen Helsingin Etelä-Haagan Sankaritiellä.
Hörneberg marraskuussa 2000
Kuva: Tuulevi Ovaska
Vuosina 1933-34 Joel Lehtosen horjuva terveys heikkeni rajusti. Selkärankareuma teki hänet lähes liikuntakyvyttömäksi. Tuskainen kirjailija kärsi unettomuudesta ja masennuksesta. Kesä 1934 oli kärsimyksiä täynnä eikä Lehtonen jaksanut enää kirjoittaa.
Joel Lehtonen hirttäytyi 20.11.1934, viikkoa ennen 53-vuotissyntymäpäiväänsä, kotonaan Huopalahdessa, työhuoneensa kattoon maalatun tähtitaivaan alla. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle.
Lähde: Savonlinnan kaupunginkirjaston LehtoNet